Oksettaa

Huono olo ollut tänään.
Maha aivan sekaisin ja yrjöttää tosi paljon.

Enää ei ole kauaa ensimmäiseen lääkärikäyntiin, se jännittää jonkin verran.

Kuukautiset ovat karkeasti sanottuna noin kuukauden myöhässä.
Testejä en ole tehnyt, turhaan en viitsi niihin taas rahoja tuhlata + saada sitä kauheaa mielipahaa taas.

Muuten elämä on mennyt eteenpäin omaan rauhalliseen tahtiin, enkä ole raskutumista juurikaan miettinyt.

Ollaan miehen kanssa pienesti puhuttu miten vauva OIKEASTI muuttaa elämää, miten eläimemme siihen suhtautuisivat jne.
Mutta siis positiivisin mielin eteenpäin :)

Pirkkaniksit raskauteen

Aloin miettimään, missä vaiheessa tulin niin epätoivoiseksi, että raskauden alkuun saamiseksi olin valmis kokeilemaan kaikenmaailman pirkkaniksit.

Kokeiltiin greippimehut, foolihapot, rautakuurit, jalat seinää vasten jne.
Ja mietin, auttoiko joku noista jutuista kuitenkin, kun elokuussa tulinkin raskaaksi?

Mutta mitä tein silloin väärin, että se meni kesken?
Lääkärit ja tuttavat (siis ne muutamat jotka raskaudesta ja km:stä tietävät) vakuuttelivat, ettei kukaan voi aikaansaada keskenmenoa itse, silloin jos tulee keskenmeno, se on ns. luonnon valinta, vauvassa olisi ollut jotain vialla.

Mutta en tiedä.. Sitä jotenkin vaan on helpompi soimata itseään, että vika olisi ollut esim siinä, että nostelin painavia juttuja, siinä etten syönyt tarpeeksi terveellisesti kuitenkaan..

Aikaisemman postauksen epätoivo on vaihtunut taas tilanteen hyväksymiseen, tosin pienet kyyneleetkin piti taas tirauttaa ilmoille ja miehen piti silitellä päätäni, vakuuttaa, että kyllä se vauva meille joskus tulee vielä.

Mieheni suhtautuu asioihin paljon järkevämmin kuin minä.
Itse syytän itseäni, typerää kohtuani ja paskaa kiertoani, kun miehen mielestä mussa ei ole mitään vikaa.

Olemme joskus myös keskustelleet siitä, mitä jos vauvaa ei koskaan tulekkaan.
Pelkäsin, etten kelpaakkaan miehelleni, jos en voi hänelle lasta saada.
Mutta asia ei ole näin.

Välillä suutun miehelleni kaikesta turhasta, mutta Rakastan häntä enemmän kuin omaa elämääni ja olen maailman onnekkain nainen, että olen löytänyt rinnalleni tuollaisen kultakimpaleen <3

Turhautunut

Oon niin turhautunut, ei huvittaisi mikään.

Vois ne perkeleen menkatkin sitten tulla kun niitä tässä nyt odotellaan.
Varmasti ne tulevat juuri silloin kun ei kuuluisi, esim. niinkin myöhään, että on jo se lääkärin aika..
Jotenkin ärsyttää kun oma keho ei toimi yhtään niinkun sen kuuluisi.

Miksi tän pitää olla näin vaikeaa?

Negative.

Oli pakko tehdä raskaustesti eilen illalla. Puhdas negatiivinen, eipä tuo yllättänyt.. TAASKAAN. Noh, teinpä sitten aamupissastakin. Tuokin ylläripylläri negatiivinen. Jaa miksi kiusaan itseäni jälleen? En tiedä.. Eilisen ikeassa käynnin jälkeen oli jotenkin maaginen olo, katseltiin miehen kanssa vauvatavaroita ja tunnelma oli lämmin, menkat sopivasti noin viikon-kaks myöhässä. Ajattelin, että toi olis täydellinen hetki olla raskaana, peruuttaa se ensimmäinen käynti lääkäriin iloisten uutisten merkeissä ja olla siinä pumpuliunessa. Täytyy myöntää, että taas hieman itketti testaamisen jälkeen ja kirosin itseäni, miksimiksimiksimiksi?!?! Aina on mielessä, että miksi tää on niin helvetin vaikeaa, mistä meitä rangaistaan? Ja toisena mielessä, miksei ne saatanan kuukautiset osaa tulla ajallaan? Miksi kierto lähentelee taas 40 päivää? Missä kuukautiskivut, missä kaikki siihen viittaavat oireet, minne ne katosi? Tämä päivä on mennyt telkkarin edessä istuessa, katsellen katkerana musateeveen teen momia. Miksi nuokin mokomat saavat lapsia, kun niistä osaa edes huolta pitää? Sitten jo hävetti katketuus kateuskiukkuiluni. Mies jaksaa uskoa, että kyllä se vauva tulee sieltä, kyllä se lääkärissä käynti auttaa.. Itse maalailen piruja seinille ja odotan pitkää, piinallista helvettiä koko lääkärireissusta, joka ei auta, jossa ei osata auttaa. Toivon että olen vain väsynyt tähän kaikkeen, eikä mikään pidä paikaansa mitä mietin asiasta.

Jomotusta

Paha enteisesti taas muilii munuaisissa ja painontunne valtaa alamasun.. Tulisi sitten ne menkat heti!! Vihaan aina sitä kun ensin kestää parisen päivää kun tuntuu siltä, ehkä ne alkaa, kuljet side haaruksissa.. Sitten kun se alkaa, menee monta päivää side haaruksissa.. Ja kun alkaa näyttää siltä, että ne loppuisivat, et silti uskalla vielä päivään olla ilman suojausta, jos ne sattuisivatkin jatkumaan. Vihaan kuukautisia. Toisaalta haluaisin että ne tulisi 28 päivän kierrolla, koska kierto on venähtänyt näköjään 35 päivän pituiseksi. Nyr siis ollaan kp 36/35.. Tänään tuli elloksen postimyyntiluettelo.. Erehdyin taas ihastelemaan vauvojen vaatteita. Mielessäni hiljaa mietin taas, kuinka "meidän poika vois pukea tuollaista ja tuollaista, toisaalta jos tulisi tyttö, sille olisi tuollainen mekko aivan ihana".. Turhuus haaveilua siis TAAS.

Tervehdys!

Hei vaan "kaikille"!

Halusin pistää blogin pystyyn, jossa voisin käsitellä lapsettomuuttamme, hoitoihin menoa jne.
Toivon, että joskus voisin vielä jättää tämän blogin taakseni sitten, aloittaa vaikkapa vauvabloggailun.
Mutta nyt on pakko valitettavasti aloittaa vaikeimman kautta, vaikka yritys on ollut kova, päästä sinne vauvabloggailun puolelle.

Voisin vaikka aluksi kertoa hieman itsestäni.

Olen 21-vuotias tyttönainenmuija, asun pääkaupunkiseudulla yhdessä aviomieheni ja lemmikkiemme kanssa, joita meiltä löytyykin huimat kolme.

Annoimme lapselle luvan tulla melkein heti kun aloimme seurustelemaan, jätin e-pillerit pois ja en ottanut asiasta sen kummemmin stressiä.
Kului kuukausia ja takaraivossa alkoikin jyskyttää, miksi se ei ole jo tullut, missä ne kaksi viivaa raskaustestissä viipyvät?

Ostimme ovulaatiotestejä, välillä kävin lääkärissä epäsäännöllisten kuukautisten takia, toisinaan annoin vaan asian olla, mutta silti itkua tihrustin kun kuukautiset jälleen alkoivat.

Viime syksynä tulin vihdoin raskaaksi.
Sitä ilonkyynelten määrää ja jännitystä!

Valitettavasti se raskaus päättyi kun olin 7 viikolla raskaana.
Ensin alkoi pieni tuhruvuoto, kyselin ja googletin.
"Se on ihan normaalia!"

Seuraavana päivänä jouduttiinkin käymään sitten sairaalassa.
Siellä minut ultrattiin ja todettiin, että raskaus on mennyt kesken.
Olo oli äärinmäisen väsynyt ja turhautunut.

Ultrassa lääkärit olivat havaitsevinaan hieman munasarjojen monirakkulaisuutta, mutta eivät olleet varmoja, johtuiko se vain raskauden aiheuttamista muutoksista.
Tuo siis tarkoittaa sitä, etten ovuloi kuin tosi harvoin, näin asian lääkäri esitti.

Nyt on aikaa kulunut keskenmenosta noin puolisen vuotta, yritys aloitettiin heti tyhjennysvuodon jälkeen, mutta ei ole vieläkään tärpännyt.

Maanantaina varasin terveyskeskukseen ajan lääkärille, sanoin haluavani tietää, minne pitää varata aika, että pääsisimme lapsettomuustutkimuksiin/hoitoihin.
Onneksi ta-vaihteessa oli mukava hoitaja, joka osasi neuvoa hyvin ja varasikin heti ensimmäisen vapaan ajan lääkärille.
Aika on ensikuun 7. päivä, eli ei ole kauaa siihen onneksi!

Nyt odottelen jälleen menkkoja, ne ovat jälleen myöhässä, mutta raskaustesti sanoi taas, että "turha kuvitellakkaan", joten odottelen niitä kuukautisia ihan rauhassa.

Olen oppinut suojelemaan itseäni kaikkien pettymysten jälkeen.
En edes odota näkeväni raskaustestissä kahta viivaa, plussaa tai tekstiä "Raskaana".
Mutta silti teen aina nöyrästi sen testin ja totean "just aha" sitä katsoessani ja heitän sen roskiin.
Kyyneleitä ei enää valu, kaipa kyynelkanavat on rappeutuneet kaikista niistä testeistä joita turhaan olen tehnyt, en tiedä...

Mutta tälläistä siis täällä ja koitan päivitellä mahdollisimman usein, aina kun on jotain asiaan liittyvää, miksei liittymätöntäkin.
Tsau!