Kuulumisia

Tosiaan ultrassa kävin ja eihän siellä mikään ollut kypsymässä saatika irtoamassa.
Mutta lääkäri sanoikin, että ultra oli aivan liian varhain kuukautiskiertoni pituuteen nähden.

Vein samalla miehen spermanäytteen.

Perjantaina menen vielä verikokeisiin ja kun kuukautiset alkavat, varaan ajan aukiolotutkimukseen,
se jos mikä jännittää.

Olen lukenut kaikennäköisiä kauhutarinoita siitä, miten kivulias kokemus on.

Samalla kerralla meillä on myös yhteenvetokäynti, jossa katsotaan, riittäisikö lääkekuuri.
Lääkäri ainakin sanoi, että ultrien perusteella saattaisi joku ovulaatiota auttava kuuri riittää, hope so.

Nyt siis taas ootellaan seuraavia menkkoja ja sitten sen näkee, mitä tapahtuu.

Olo on jo aika hyvä, en oikeastaan jaksa ajatella koko asiaa, vaan koitan tehdä paljon kaikennäköistä..
Viime aikoina olen viihtynyt ulkona, tuolla on ollut niin ihanan keväinen ilma!

Aika ultraan varattu

Aika siihen follikkeli (musta tuntuu, että pitäis luntata tota nimeä kokoaika, mutta etteköhän te tajua :)) ultraan tosiaan on nyt sitten 20.03. kello 9.00 aamulla.
Ja maanantaina meen omalle terveysasemalle ottamaan ne verikokeet jne.

Oon kauheen väsynyt ja mökömökö - päällä.
Ei tekis mieli syödä, ei olla eikä mitään.
Kaipa se tästä iloks joskus muuttuu?

Joskus tuntuu, että aika menee liian nopeasti, vuodet kuluu liian kovaa vauhtia, mutta tässä vauva asiassa kaikki on niin hidasta.
Mun syli on tyhjä, vaikka se olis ollut valmis meidän vauvalle jo kaksi vuotta.

Ens kuun viimenen päivä mulla olisi ollut laskettuaika.. Ehkä osittain siitäkin johtuu tää alakuloisuus?
Ei ota selvää..

Maailma tuntuu epäreilulta taas tänään.
Mutta onneks mulla on miehen kainalo mihin käpertyä katsomaan telkkaria ja olla miettimättä liikoja, ees hetken ajan.

Mä en ees tiedä, mitä tekisin, jos mies ei olisi 100% tukemassa mua tässä asiassa, varmaan sekoaisin (lopullisesti ;))?
Ja hienoa, että se ottaa asiat niin hyvin.
Vaikka aina joskus pelkään, että se hylkää mut, koska mun kroppa on niin sekasin, mutta se aina jaksaa vakuuttaa, että vaikka sitä vauvaa ei koskaan tulis, me ollaan aina yhdessä <3
Se lohduttaa tosi paljon :)

Kiertopäivä 1

IHANAA! Kuukautiset alkoivat jo nyt ja pääsen varaamaan follikkeliultraan aikaa!
Eilen mieli oli matala illalla, itku lähellä, se pala hiipi kurkkuun kokoaika.
Mies koitti lohduttaa parhaansa mukaan, vaikka maailma tuntui hetken taas todella epäreilulta paikalta.
Kirosin kaikki huumeäidit ja lapsensaannilla leikkivät suohon..

Mutta tänään olen iloinen kuukautisista. MINÄ! Vihaan menkkoja, mutta tänään ne on hyvä asia.
9 aikoihin alan soittelemaan naikkarin ajanvaraukseen ja tosiaan siihen ultraan pitäis päästä kiertopäivänä 13-14, eli joskus 20-21pvä tätä kuuta.
Maanantaina omalle terveysasemalle verikokeisiin.

Elämä ottaa joskus enemmän kuin se antaa, mutta toivotaan, että nämä kuukautiset olisi jonkun hyvän alku.
Ainakin ne aloittaa tämän hoitorumban kunnolla.

Ensimmäinen lapsettomuuspoli käynti

Tänään se oli siis, se eka lapsettomuuspolilla käynti.
Ensin keskustelimme lääkärin kanssa siitä, miksi olimme hakeutuneet hoitoihin, elämäntavoistamme jne.

Siitä sitten mies lähti verikokeisiin ja minulle tehtiin gynekologinen tutkimus sekä otettiin papakoe ja vissiinkin klamydia testi (sukupuolitautitestit kuuluvat ottaa kuulemma hoitoihin hakeutuessa, mutta nyt ne otettiinkin vasta tuolla.)
Sitten ultrattiin tovi, ultrassa näkyi taas merkkejä monirakkulaisista munasarjoista, sekä naamaani ilmestyneet finnit ja alamahalle ilmestyneet pari haituvaa antaisivat viitettä myös siihen suuntaan.
Mutta kuulemma mitään ei voi vielä lyödä lukkoon ja verikokeet kertovat enempi.

Oikeastaan muuta siellä ei tehty, aloitettiin kartoittamaan kuukautiskiertoa ja nyt ootellaankin että ne perkuleen menkat alkais!
Sitten alkaa vasta kunnon action!

Eli ensimmäisenä päivänä kun kuukautiset alkaa, varaan itselleni kierron 13-14 päivälle ajan follikkeliultraan.
Kierron 3-5 päivänä käyn omalla terveysasemalla antamassa veri-ja pissanäytteet, joista otetaan joitain hormooni juttuja ja hiv, diabetes jne testejä.

Miehen spermanäyte pitää myös toimittaa mielellään mahd. pian.

Tuon folikkeliultran jälkeen saan ohjeet, milloin pitää varata aika aukiolotutkimukseen, jossa siis tuonne ruiskutetaan keittosuolaliuosta ja ilmakuplia, joita seurataan ultralla.
Sinne tulee mies mukaan, koska saatan olla kipeä sen jälkeen ja plus silloin käydään jo vähän läpi näitä aikaisempia tutkimuksia.

Sitten kun on se varsinainen "yhteenveto" tutkimuksista, mulle mahdollisesti määrätään ovulaatiota edistävää lääkettä, merkistä jne ei ollut vielä puhetta.

Mutta jäi todella hyvä, ehkä hieman haikea (ymmärrettävää kai..) olo.
Lääkäri ja hoitaja oli todella mukavia ja asiallisia, vaikka olimmekin mieheni kanssa melko ulapalla kaikesta ja jännittyneinä hihittelimme ehkä liikaa? No kun on surua kohdannut niin paljon, on mieluummin iloinen kaikesta.

Mutta voin ainakin yhden käynnin perusteella suositella julkisen puolen hoitoja, itse kuvittelin nettikeskustelu foorumien perusteella julkisen puolen hoidot jotenkin tylyiksi ja lyhyiksi kirjasta lukemisiksi, mutta meille ainakin sattui todella mukava lääkäri-hoitaja pari.
Ja kyllä ne vauvojen kuvat huoneen seinällä sai taas ajattelemaan, joskos mekin joskus saatais lähettää kiitos kortin muodossa kuva meidän pikkuruisesta lääkäri tätin seinälle.. toivotaan <3