Suomeksi sanottuna v-tuttaa hirmuisesti.
Ei sureta jne vaan vituttaa...
Kp10 ja ultra.. Eipä siellä mitään ultrattavaa ollut.
Muutenkin lääkäri oli tympeän oloinen, totesi vaan että mees pöydälle, otti ultran ja totes "jooh ei tääl mitää oo, voit pukee päälles", jonka jälkeen ei puhunut mulle mitään.
Hoitaja sanoi että ens kierrossa kaks clomifen/pvä 3-7 kiertopäivinä.
Onneksi lääkkeitä on vielä 15 jäljellä.
Ärsyttää!
Miksi mulla pitää olla noin paskat munasarjat, mitä pahaa oon tehnyt?!
Miksi kaikenmaailman nistit ja alkkikset saa vauvoja toisen perään ja itsellä ei ees lääkkeet auta :(
torstai 11. lokakuuta 2012
maanantai 1. lokakuuta 2012
1 kp
Kuukautiset alkoi VIHDOIN JA VIIMEIN!
En voi uskoa että oikein odotin näitä maanvaivariesa-päiviä taas, tulihan viime kierron pituudeks siis 46pvää..
Mutta nyt ne alkoi tänään yllättäen, ilman kipuja (nyt tosin on masu kauhean hellänä) mutta juurikin klo 11.25 kun lapsettomuuspolin ajanvaraus menee poikki klo 11...
Noh, huomenna soitan sinne heti 9.00 ja pyydän lupaa saada aloittaa Clomifenit 3 kiertopäivä (niitä syön siis kp3-7) ja samalla pitää varata aika ultraan kiertopäiville 10-12.
Olo on ihmeellisen pirteä!
Pistän tänne taas viestiä kunhan aloitan clomifenit, kerron oireista mitä niistä tulee (jos toivottavasti ei tulis.. hehe) jne.
Hauskaa maanantaita kaikille! :)
En voi uskoa että oikein odotin näitä maanvaivariesa-päiviä taas, tulihan viime kierron pituudeks siis 46pvää..
Mutta nyt ne alkoi tänään yllättäen, ilman kipuja (nyt tosin on masu kauhean hellänä) mutta juurikin klo 11.25 kun lapsettomuuspolin ajanvaraus menee poikki klo 11...
Noh, huomenna soitan sinne heti 9.00 ja pyydän lupaa saada aloittaa Clomifenit 3 kiertopäivä (niitä syön siis kp3-7) ja samalla pitää varata aika ultraan kiertopäiville 10-12.
Olo on ihmeellisen pirteä!
Pistän tänne taas viestiä kunhan aloitan clomifenit, kerron oireista mitä niistä tulee (jos toivottavasti ei tulis.. hehe) jne.
Hauskaa maanantaita kaikille! :)
torstai 23. elokuuta 2012
Hssg-tutkimus takana
ja kaikki siltäosin mainiosti, paikat on hyvin auki ja seuraavien menkkojen tullessa kiertopäivinä 3-7 syön clomeja, joiden jälkeen kp 10-12 ultra minkä jälkeen alkaa ovulaation tikuttaminen ja yhdynnät pitää ajoittaa ovulaation huippuun.
Tutkimus ei sattunut yhtään ja jännitin sitä aivan turhaan!
Otin 2x ibumaxia (400mg) tuntia ennen tutkimusta.
Tutkimus oli ohi ehkä n. 10 minuutissa ja ainoa mikä tuntui _hieman_ ilkeältä, oli katetrin laittaminen, mutta muuten kaikki oli todella nopeasti ohi ja jäi hyvä mieli.
Tutkimus tuntui lähinnä kuin menkat alkaisi/olisi kova pissahätä, eli ei paha ollenskaan!
Mutta en tiedä tosiaan auttoiko särkylääkkeet asiaan.
Toivon todella että tästä olisi apua!
Elikkä yhteenvetona diagnoosina on hieman monirakkulaiset munasarjat, joiden takia ovulaatiota ei tapahdu, koska rakkulat ei jaksa kasvaa tarpeeksi isoiksi, jotta ne pystyis hedelmöittymään.
Keskusteltiin myös monikkoraskauden mahdollisuudesta clomien aloittamisen takia.
Mieheni oli jotenkin innoissaan mahdollisten kaksosten mahdollisuudesta, itse olen iloinen jos saataisiin edes yksi terve lapsi tähän maailmaan ;)
Päivittelen taas kun on jotain päiviteltävää, varmaankin ens kuun loppupuolella kun menkat alkaa ja touhu lähtee kunnolla käyntiin!
.. Ärsyttävää kun kiertopäivät huitelee ns. luonnollisessa tilassa jopa kp 53!!
Tuntuu että seuraaviin menkkoihin on liikaa matkaa, mutta onneks aika kuluu suht sutjakkaasti uudessa työssä :)
Tutkimus ei sattunut yhtään ja jännitin sitä aivan turhaan!
Otin 2x ibumaxia (400mg) tuntia ennen tutkimusta.
Tutkimus oli ohi ehkä n. 10 minuutissa ja ainoa mikä tuntui _hieman_ ilkeältä, oli katetrin laittaminen, mutta muuten kaikki oli todella nopeasti ohi ja jäi hyvä mieli.
Tutkimus tuntui lähinnä kuin menkat alkaisi/olisi kova pissahätä, eli ei paha ollenskaan!
Mutta en tiedä tosiaan auttoiko särkylääkkeet asiaan.
Toivon todella että tästä olisi apua!
Elikkä yhteenvetona diagnoosina on hieman monirakkulaiset munasarjat, joiden takia ovulaatiota ei tapahdu, koska rakkulat ei jaksa kasvaa tarpeeksi isoiksi, jotta ne pystyis hedelmöittymään.
Keskusteltiin myös monikkoraskauden mahdollisuudesta clomien aloittamisen takia.
Mieheni oli jotenkin innoissaan mahdollisten kaksosten mahdollisuudesta, itse olen iloinen jos saataisiin edes yksi terve lapsi tähän maailmaan ;)
Päivittelen taas kun on jotain päiviteltävää, varmaankin ens kuun loppupuolella kun menkat alkaa ja touhu lähtee kunnolla käyntiin!
.. Ärsyttävää kun kiertopäivät huitelee ns. luonnollisessa tilassa jopa kp 53!!
Tuntuu että seuraaviin menkkoihin on liikaa matkaa, mutta onneks aika kuluu suht sutjakkaasti uudessa työssä :)
maanantai 16. huhtikuuta 2012
19.04. torstai
Silloin meillä on yhteenvetokäynti + mulla munajohtimien aukiolotutkimus, elikkäs se hssg-tutkimus.
Jännittää, ahdistaa, suoraan sanoen vähän jopa v-tuttaa.
Enkä tiedä miksi?! Voiko olla, että oikeasti ne on tukossa ja mitä vielä?
Siksikö, että luulin, ettei mun koskaan tarvitsisi mennä tuollaiseen tutkimukseen?
Siksikö, että lääkäri vannotti puhelimessa mua ottamaan sitä särkylääkettä kunnolla, koska saattaa tehdä tosi kipeää?
Siksikö, että oon ylipäätään tälläsessä tilanteessa tämän ikäisenä, itsekin vielä kuitenkin näköjään keskenkasvuisena?
Lauantaina tosiaan alkoi taas ne ihanat naistenvaivat, vaikka olin ihme kyllä nyt ihan varma, että nyt tärppäs!
Mutta ei, ilman mitään oireita, kipuiluja jne ne vaan alkoi.
Yht'äkkiä tiptiptip..
Enkä ees itkenyt, surettaa vieläkin, mutta en jaksa itkeä.
Olen lukenut mielipiteitä netistä, joiden mukaan ihmiset jotka tarvitsevat apua lapsen saamisessa, ei ole tarkoitettu vanhemmiksi. En jaksanut edes surra, miten typeriä jotkut onkaan.
Mutta aloin miettimään, onko musta äidiksi?
Onko musta äidiksi vaikka mun keho on toista mieltä?
Olisinko huono äiti, koska me tarvittiin apua lapsensaamiseen?
En tiedä, päässäni on miljoona ajatusta jotka tappelevat keskenään.
Nyt hiljenen ja menen juomaan kahvia, tulen viimeistään perjantaina kertomaan tutkimuksesta...
Jännittää, ahdistaa, suoraan sanoen vähän jopa v-tuttaa.
Enkä tiedä miksi?! Voiko olla, että oikeasti ne on tukossa ja mitä vielä?
Siksikö, että luulin, ettei mun koskaan tarvitsisi mennä tuollaiseen tutkimukseen?
Siksikö, että lääkäri vannotti puhelimessa mua ottamaan sitä särkylääkettä kunnolla, koska saattaa tehdä tosi kipeää?
Siksikö, että oon ylipäätään tälläsessä tilanteessa tämän ikäisenä, itsekin vielä kuitenkin näköjään keskenkasvuisena?
Lauantaina tosiaan alkoi taas ne ihanat naistenvaivat, vaikka olin ihme kyllä nyt ihan varma, että nyt tärppäs!
Mutta ei, ilman mitään oireita, kipuiluja jne ne vaan alkoi.
Yht'äkkiä tiptiptip..
Enkä ees itkenyt, surettaa vieläkin, mutta en jaksa itkeä.
Olen lukenut mielipiteitä netistä, joiden mukaan ihmiset jotka tarvitsevat apua lapsen saamisessa, ei ole tarkoitettu vanhemmiksi. En jaksanut edes surra, miten typeriä jotkut onkaan.
Mutta aloin miettimään, onko musta äidiksi?
Onko musta äidiksi vaikka mun keho on toista mieltä?
Olisinko huono äiti, koska me tarvittiin apua lapsensaamiseen?
En tiedä, päässäni on miljoona ajatusta jotka tappelevat keskenään.
Nyt hiljenen ja menen juomaan kahvia, tulen viimeistään perjantaina kertomaan tutkimuksesta...
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Kuulumisia
Tosiaan ultrassa kävin ja eihän siellä mikään ollut kypsymässä saatika irtoamassa.
Mutta lääkäri sanoikin, että ultra oli aivan liian varhain kuukautiskiertoni pituuteen nähden.
Vein samalla miehen spermanäytteen.
Perjantaina menen vielä verikokeisiin ja kun kuukautiset alkavat, varaan ajan aukiolotutkimukseen,
se jos mikä jännittää.
Olen lukenut kaikennäköisiä kauhutarinoita siitä, miten kivulias kokemus on.
Samalla kerralla meillä on myös yhteenvetokäynti, jossa katsotaan, riittäisikö lääkekuuri.
Lääkäri ainakin sanoi, että ultrien perusteella saattaisi joku ovulaatiota auttava kuuri riittää, hope so.
Nyt siis taas ootellaan seuraavia menkkoja ja sitten sen näkee, mitä tapahtuu.
Olo on jo aika hyvä, en oikeastaan jaksa ajatella koko asiaa, vaan koitan tehdä paljon kaikennäköistä..
Viime aikoina olen viihtynyt ulkona, tuolla on ollut niin ihanan keväinen ilma!
Mutta lääkäri sanoikin, että ultra oli aivan liian varhain kuukautiskiertoni pituuteen nähden.
Vein samalla miehen spermanäytteen.
Perjantaina menen vielä verikokeisiin ja kun kuukautiset alkavat, varaan ajan aukiolotutkimukseen,
se jos mikä jännittää.
Olen lukenut kaikennäköisiä kauhutarinoita siitä, miten kivulias kokemus on.
Samalla kerralla meillä on myös yhteenvetokäynti, jossa katsotaan, riittäisikö lääkekuuri.
Lääkäri ainakin sanoi, että ultrien perusteella saattaisi joku ovulaatiota auttava kuuri riittää, hope so.
Nyt siis taas ootellaan seuraavia menkkoja ja sitten sen näkee, mitä tapahtuu.
Olo on jo aika hyvä, en oikeastaan jaksa ajatella koko asiaa, vaan koitan tehdä paljon kaikennäköistä..
Viime aikoina olen viihtynyt ulkona, tuolla on ollut niin ihanan keväinen ilma!
torstai 8. maaliskuuta 2012
Aika ultraan varattu
Aika siihen follikkeli (musta tuntuu, että pitäis luntata tota nimeä kokoaika, mutta etteköhän te tajua :)) ultraan tosiaan on nyt sitten 20.03. kello 9.00 aamulla.
Ja maanantaina meen omalle terveysasemalle ottamaan ne verikokeet jne.
Oon kauheen väsynyt ja mökömökö - päällä.
Ei tekis mieli syödä, ei olla eikä mitään.
Kaipa se tästä iloks joskus muuttuu?
Joskus tuntuu, että aika menee liian nopeasti, vuodet kuluu liian kovaa vauhtia, mutta tässä vauva asiassa kaikki on niin hidasta.
Mun syli on tyhjä, vaikka se olis ollut valmis meidän vauvalle jo kaksi vuotta.
Ens kuun viimenen päivä mulla olisi ollut laskettuaika.. Ehkä osittain siitäkin johtuu tää alakuloisuus?
Ei ota selvää..
Maailma tuntuu epäreilulta taas tänään.
Mutta onneks mulla on miehen kainalo mihin käpertyä katsomaan telkkaria ja olla miettimättä liikoja, ees hetken ajan.
Mä en ees tiedä, mitä tekisin, jos mies ei olisi 100% tukemassa mua tässä asiassa, varmaan sekoaisin (lopullisesti ;))?
Ja hienoa, että se ottaa asiat niin hyvin.
Vaikka aina joskus pelkään, että se hylkää mut, koska mun kroppa on niin sekasin, mutta se aina jaksaa vakuuttaa, että vaikka sitä vauvaa ei koskaan tulis, me ollaan aina yhdessä <3
Se lohduttaa tosi paljon :)
Ja maanantaina meen omalle terveysasemalle ottamaan ne verikokeet jne.
Oon kauheen väsynyt ja mökömökö - päällä.
Ei tekis mieli syödä, ei olla eikä mitään.
Kaipa se tästä iloks joskus muuttuu?
Joskus tuntuu, että aika menee liian nopeasti, vuodet kuluu liian kovaa vauhtia, mutta tässä vauva asiassa kaikki on niin hidasta.
Mun syli on tyhjä, vaikka se olis ollut valmis meidän vauvalle jo kaksi vuotta.
Ens kuun viimenen päivä mulla olisi ollut laskettuaika.. Ehkä osittain siitäkin johtuu tää alakuloisuus?
Ei ota selvää..
Maailma tuntuu epäreilulta taas tänään.
Mutta onneks mulla on miehen kainalo mihin käpertyä katsomaan telkkaria ja olla miettimättä liikoja, ees hetken ajan.
Mä en ees tiedä, mitä tekisin, jos mies ei olisi 100% tukemassa mua tässä asiassa, varmaan sekoaisin (lopullisesti ;))?
Ja hienoa, että se ottaa asiat niin hyvin.
Vaikka aina joskus pelkään, että se hylkää mut, koska mun kroppa on niin sekasin, mutta se aina jaksaa vakuuttaa, että vaikka sitä vauvaa ei koskaan tulis, me ollaan aina yhdessä <3
Se lohduttaa tosi paljon :)
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Kiertopäivä 1
IHANAA! Kuukautiset alkoivat jo nyt ja pääsen varaamaan follikkeliultraan aikaa!
Eilen mieli oli matala illalla, itku lähellä, se pala hiipi kurkkuun kokoaika.
Mies koitti lohduttaa parhaansa mukaan, vaikka maailma tuntui hetken taas todella epäreilulta paikalta.
Kirosin kaikki huumeäidit ja lapsensaannilla leikkivät suohon..
Mutta tänään olen iloinen kuukautisista. MINÄ! Vihaan menkkoja, mutta tänään ne on hyvä asia.
9 aikoihin alan soittelemaan naikkarin ajanvaraukseen ja tosiaan siihen ultraan pitäis päästä kiertopäivänä 13-14, eli joskus 20-21pvä tätä kuuta.
Maanantaina omalle terveysasemalle verikokeisiin.
Elämä ottaa joskus enemmän kuin se antaa, mutta toivotaan, että nämä kuukautiset olisi jonkun hyvän alku.
Ainakin ne aloittaa tämän hoitorumban kunnolla.
Eilen mieli oli matala illalla, itku lähellä, se pala hiipi kurkkuun kokoaika.
Mies koitti lohduttaa parhaansa mukaan, vaikka maailma tuntui hetken taas todella epäreilulta paikalta.
Kirosin kaikki huumeäidit ja lapsensaannilla leikkivät suohon..
Mutta tänään olen iloinen kuukautisista. MINÄ! Vihaan menkkoja, mutta tänään ne on hyvä asia.
9 aikoihin alan soittelemaan naikkarin ajanvaraukseen ja tosiaan siihen ultraan pitäis päästä kiertopäivänä 13-14, eli joskus 20-21pvä tätä kuuta.
Maanantaina omalle terveysasemalle verikokeisiin.
Elämä ottaa joskus enemmän kuin se antaa, mutta toivotaan, että nämä kuukautiset olisi jonkun hyvän alku.
Ainakin ne aloittaa tämän hoitorumban kunnolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)