Suomeksi sanottuna v-tuttaa hirmuisesti.
Ei sureta jne vaan vituttaa...
Kp10 ja ultra.. Eipä siellä mitään ultrattavaa ollut.
Muutenkin lääkäri oli tympeän oloinen, totesi vaan että mees pöydälle, otti ultran ja totes "jooh ei tääl mitää oo, voit pukee päälles", jonka jälkeen ei puhunut mulle mitään.
Hoitaja sanoi että ens kierrossa kaks clomifen/pvä 3-7 kiertopäivinä.
Onneksi lääkkeitä on vielä 15 jäljellä.
Ärsyttää!
Miksi mulla pitää olla noin paskat munasarjat, mitä pahaa oon tehnyt?!
Miksi kaikenmaailman nistit ja alkkikset saa vauvoja toisen perään ja itsellä ei ees lääkkeet auta :(
torstai 11. lokakuuta 2012
maanantai 1. lokakuuta 2012
1 kp
Kuukautiset alkoi VIHDOIN JA VIIMEIN!
En voi uskoa että oikein odotin näitä maanvaivariesa-päiviä taas, tulihan viime kierron pituudeks siis 46pvää..
Mutta nyt ne alkoi tänään yllättäen, ilman kipuja (nyt tosin on masu kauhean hellänä) mutta juurikin klo 11.25 kun lapsettomuuspolin ajanvaraus menee poikki klo 11...
Noh, huomenna soitan sinne heti 9.00 ja pyydän lupaa saada aloittaa Clomifenit 3 kiertopäivä (niitä syön siis kp3-7) ja samalla pitää varata aika ultraan kiertopäiville 10-12.
Olo on ihmeellisen pirteä!
Pistän tänne taas viestiä kunhan aloitan clomifenit, kerron oireista mitä niistä tulee (jos toivottavasti ei tulis.. hehe) jne.
Hauskaa maanantaita kaikille! :)
En voi uskoa että oikein odotin näitä maanvaivariesa-päiviä taas, tulihan viime kierron pituudeks siis 46pvää..
Mutta nyt ne alkoi tänään yllättäen, ilman kipuja (nyt tosin on masu kauhean hellänä) mutta juurikin klo 11.25 kun lapsettomuuspolin ajanvaraus menee poikki klo 11...
Noh, huomenna soitan sinne heti 9.00 ja pyydän lupaa saada aloittaa Clomifenit 3 kiertopäivä (niitä syön siis kp3-7) ja samalla pitää varata aika ultraan kiertopäiville 10-12.
Olo on ihmeellisen pirteä!
Pistän tänne taas viestiä kunhan aloitan clomifenit, kerron oireista mitä niistä tulee (jos toivottavasti ei tulis.. hehe) jne.
Hauskaa maanantaita kaikille! :)
torstai 23. elokuuta 2012
Hssg-tutkimus takana
ja kaikki siltäosin mainiosti, paikat on hyvin auki ja seuraavien menkkojen tullessa kiertopäivinä 3-7 syön clomeja, joiden jälkeen kp 10-12 ultra minkä jälkeen alkaa ovulaation tikuttaminen ja yhdynnät pitää ajoittaa ovulaation huippuun.
Tutkimus ei sattunut yhtään ja jännitin sitä aivan turhaan!
Otin 2x ibumaxia (400mg) tuntia ennen tutkimusta.
Tutkimus oli ohi ehkä n. 10 minuutissa ja ainoa mikä tuntui _hieman_ ilkeältä, oli katetrin laittaminen, mutta muuten kaikki oli todella nopeasti ohi ja jäi hyvä mieli.
Tutkimus tuntui lähinnä kuin menkat alkaisi/olisi kova pissahätä, eli ei paha ollenskaan!
Mutta en tiedä tosiaan auttoiko särkylääkkeet asiaan.
Toivon todella että tästä olisi apua!
Elikkä yhteenvetona diagnoosina on hieman monirakkulaiset munasarjat, joiden takia ovulaatiota ei tapahdu, koska rakkulat ei jaksa kasvaa tarpeeksi isoiksi, jotta ne pystyis hedelmöittymään.
Keskusteltiin myös monikkoraskauden mahdollisuudesta clomien aloittamisen takia.
Mieheni oli jotenkin innoissaan mahdollisten kaksosten mahdollisuudesta, itse olen iloinen jos saataisiin edes yksi terve lapsi tähän maailmaan ;)
Päivittelen taas kun on jotain päiviteltävää, varmaankin ens kuun loppupuolella kun menkat alkaa ja touhu lähtee kunnolla käyntiin!
.. Ärsyttävää kun kiertopäivät huitelee ns. luonnollisessa tilassa jopa kp 53!!
Tuntuu että seuraaviin menkkoihin on liikaa matkaa, mutta onneks aika kuluu suht sutjakkaasti uudessa työssä :)
Tutkimus ei sattunut yhtään ja jännitin sitä aivan turhaan!
Otin 2x ibumaxia (400mg) tuntia ennen tutkimusta.
Tutkimus oli ohi ehkä n. 10 minuutissa ja ainoa mikä tuntui _hieman_ ilkeältä, oli katetrin laittaminen, mutta muuten kaikki oli todella nopeasti ohi ja jäi hyvä mieli.
Tutkimus tuntui lähinnä kuin menkat alkaisi/olisi kova pissahätä, eli ei paha ollenskaan!
Mutta en tiedä tosiaan auttoiko särkylääkkeet asiaan.
Toivon todella että tästä olisi apua!
Elikkä yhteenvetona diagnoosina on hieman monirakkulaiset munasarjat, joiden takia ovulaatiota ei tapahdu, koska rakkulat ei jaksa kasvaa tarpeeksi isoiksi, jotta ne pystyis hedelmöittymään.
Keskusteltiin myös monikkoraskauden mahdollisuudesta clomien aloittamisen takia.
Mieheni oli jotenkin innoissaan mahdollisten kaksosten mahdollisuudesta, itse olen iloinen jos saataisiin edes yksi terve lapsi tähän maailmaan ;)
Päivittelen taas kun on jotain päiviteltävää, varmaankin ens kuun loppupuolella kun menkat alkaa ja touhu lähtee kunnolla käyntiin!
.. Ärsyttävää kun kiertopäivät huitelee ns. luonnollisessa tilassa jopa kp 53!!
Tuntuu että seuraaviin menkkoihin on liikaa matkaa, mutta onneks aika kuluu suht sutjakkaasti uudessa työssä :)
maanantai 16. huhtikuuta 2012
19.04. torstai
Silloin meillä on yhteenvetokäynti + mulla munajohtimien aukiolotutkimus, elikkäs se hssg-tutkimus.
Jännittää, ahdistaa, suoraan sanoen vähän jopa v-tuttaa.
Enkä tiedä miksi?! Voiko olla, että oikeasti ne on tukossa ja mitä vielä?
Siksikö, että luulin, ettei mun koskaan tarvitsisi mennä tuollaiseen tutkimukseen?
Siksikö, että lääkäri vannotti puhelimessa mua ottamaan sitä särkylääkettä kunnolla, koska saattaa tehdä tosi kipeää?
Siksikö, että oon ylipäätään tälläsessä tilanteessa tämän ikäisenä, itsekin vielä kuitenkin näköjään keskenkasvuisena?
Lauantaina tosiaan alkoi taas ne ihanat naistenvaivat, vaikka olin ihme kyllä nyt ihan varma, että nyt tärppäs!
Mutta ei, ilman mitään oireita, kipuiluja jne ne vaan alkoi.
Yht'äkkiä tiptiptip..
Enkä ees itkenyt, surettaa vieläkin, mutta en jaksa itkeä.
Olen lukenut mielipiteitä netistä, joiden mukaan ihmiset jotka tarvitsevat apua lapsen saamisessa, ei ole tarkoitettu vanhemmiksi. En jaksanut edes surra, miten typeriä jotkut onkaan.
Mutta aloin miettimään, onko musta äidiksi?
Onko musta äidiksi vaikka mun keho on toista mieltä?
Olisinko huono äiti, koska me tarvittiin apua lapsensaamiseen?
En tiedä, päässäni on miljoona ajatusta jotka tappelevat keskenään.
Nyt hiljenen ja menen juomaan kahvia, tulen viimeistään perjantaina kertomaan tutkimuksesta...
Jännittää, ahdistaa, suoraan sanoen vähän jopa v-tuttaa.
Enkä tiedä miksi?! Voiko olla, että oikeasti ne on tukossa ja mitä vielä?
Siksikö, että luulin, ettei mun koskaan tarvitsisi mennä tuollaiseen tutkimukseen?
Siksikö, että lääkäri vannotti puhelimessa mua ottamaan sitä särkylääkettä kunnolla, koska saattaa tehdä tosi kipeää?
Siksikö, että oon ylipäätään tälläsessä tilanteessa tämän ikäisenä, itsekin vielä kuitenkin näköjään keskenkasvuisena?
Lauantaina tosiaan alkoi taas ne ihanat naistenvaivat, vaikka olin ihme kyllä nyt ihan varma, että nyt tärppäs!
Mutta ei, ilman mitään oireita, kipuiluja jne ne vaan alkoi.
Yht'äkkiä tiptiptip..
Enkä ees itkenyt, surettaa vieläkin, mutta en jaksa itkeä.
Olen lukenut mielipiteitä netistä, joiden mukaan ihmiset jotka tarvitsevat apua lapsen saamisessa, ei ole tarkoitettu vanhemmiksi. En jaksanut edes surra, miten typeriä jotkut onkaan.
Mutta aloin miettimään, onko musta äidiksi?
Onko musta äidiksi vaikka mun keho on toista mieltä?
Olisinko huono äiti, koska me tarvittiin apua lapsensaamiseen?
En tiedä, päässäni on miljoona ajatusta jotka tappelevat keskenään.
Nyt hiljenen ja menen juomaan kahvia, tulen viimeistään perjantaina kertomaan tutkimuksesta...
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Kuulumisia
Tosiaan ultrassa kävin ja eihän siellä mikään ollut kypsymässä saatika irtoamassa.
Mutta lääkäri sanoikin, että ultra oli aivan liian varhain kuukautiskiertoni pituuteen nähden.
Vein samalla miehen spermanäytteen.
Perjantaina menen vielä verikokeisiin ja kun kuukautiset alkavat, varaan ajan aukiolotutkimukseen,
se jos mikä jännittää.
Olen lukenut kaikennäköisiä kauhutarinoita siitä, miten kivulias kokemus on.
Samalla kerralla meillä on myös yhteenvetokäynti, jossa katsotaan, riittäisikö lääkekuuri.
Lääkäri ainakin sanoi, että ultrien perusteella saattaisi joku ovulaatiota auttava kuuri riittää, hope so.
Nyt siis taas ootellaan seuraavia menkkoja ja sitten sen näkee, mitä tapahtuu.
Olo on jo aika hyvä, en oikeastaan jaksa ajatella koko asiaa, vaan koitan tehdä paljon kaikennäköistä..
Viime aikoina olen viihtynyt ulkona, tuolla on ollut niin ihanan keväinen ilma!
Mutta lääkäri sanoikin, että ultra oli aivan liian varhain kuukautiskiertoni pituuteen nähden.
Vein samalla miehen spermanäytteen.
Perjantaina menen vielä verikokeisiin ja kun kuukautiset alkavat, varaan ajan aukiolotutkimukseen,
se jos mikä jännittää.
Olen lukenut kaikennäköisiä kauhutarinoita siitä, miten kivulias kokemus on.
Samalla kerralla meillä on myös yhteenvetokäynti, jossa katsotaan, riittäisikö lääkekuuri.
Lääkäri ainakin sanoi, että ultrien perusteella saattaisi joku ovulaatiota auttava kuuri riittää, hope so.
Nyt siis taas ootellaan seuraavia menkkoja ja sitten sen näkee, mitä tapahtuu.
Olo on jo aika hyvä, en oikeastaan jaksa ajatella koko asiaa, vaan koitan tehdä paljon kaikennäköistä..
Viime aikoina olen viihtynyt ulkona, tuolla on ollut niin ihanan keväinen ilma!
torstai 8. maaliskuuta 2012
Aika ultraan varattu
Aika siihen follikkeli (musta tuntuu, että pitäis luntata tota nimeä kokoaika, mutta etteköhän te tajua :)) ultraan tosiaan on nyt sitten 20.03. kello 9.00 aamulla.
Ja maanantaina meen omalle terveysasemalle ottamaan ne verikokeet jne.
Oon kauheen väsynyt ja mökömökö - päällä.
Ei tekis mieli syödä, ei olla eikä mitään.
Kaipa se tästä iloks joskus muuttuu?
Joskus tuntuu, että aika menee liian nopeasti, vuodet kuluu liian kovaa vauhtia, mutta tässä vauva asiassa kaikki on niin hidasta.
Mun syli on tyhjä, vaikka se olis ollut valmis meidän vauvalle jo kaksi vuotta.
Ens kuun viimenen päivä mulla olisi ollut laskettuaika.. Ehkä osittain siitäkin johtuu tää alakuloisuus?
Ei ota selvää..
Maailma tuntuu epäreilulta taas tänään.
Mutta onneks mulla on miehen kainalo mihin käpertyä katsomaan telkkaria ja olla miettimättä liikoja, ees hetken ajan.
Mä en ees tiedä, mitä tekisin, jos mies ei olisi 100% tukemassa mua tässä asiassa, varmaan sekoaisin (lopullisesti ;))?
Ja hienoa, että se ottaa asiat niin hyvin.
Vaikka aina joskus pelkään, että se hylkää mut, koska mun kroppa on niin sekasin, mutta se aina jaksaa vakuuttaa, että vaikka sitä vauvaa ei koskaan tulis, me ollaan aina yhdessä <3
Se lohduttaa tosi paljon :)
Ja maanantaina meen omalle terveysasemalle ottamaan ne verikokeet jne.
Oon kauheen väsynyt ja mökömökö - päällä.
Ei tekis mieli syödä, ei olla eikä mitään.
Kaipa se tästä iloks joskus muuttuu?
Joskus tuntuu, että aika menee liian nopeasti, vuodet kuluu liian kovaa vauhtia, mutta tässä vauva asiassa kaikki on niin hidasta.
Mun syli on tyhjä, vaikka se olis ollut valmis meidän vauvalle jo kaksi vuotta.
Ens kuun viimenen päivä mulla olisi ollut laskettuaika.. Ehkä osittain siitäkin johtuu tää alakuloisuus?
Ei ota selvää..
Maailma tuntuu epäreilulta taas tänään.
Mutta onneks mulla on miehen kainalo mihin käpertyä katsomaan telkkaria ja olla miettimättä liikoja, ees hetken ajan.
Mä en ees tiedä, mitä tekisin, jos mies ei olisi 100% tukemassa mua tässä asiassa, varmaan sekoaisin (lopullisesti ;))?
Ja hienoa, että se ottaa asiat niin hyvin.
Vaikka aina joskus pelkään, että se hylkää mut, koska mun kroppa on niin sekasin, mutta se aina jaksaa vakuuttaa, että vaikka sitä vauvaa ei koskaan tulis, me ollaan aina yhdessä <3
Se lohduttaa tosi paljon :)
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Kiertopäivä 1
IHANAA! Kuukautiset alkoivat jo nyt ja pääsen varaamaan follikkeliultraan aikaa!
Eilen mieli oli matala illalla, itku lähellä, se pala hiipi kurkkuun kokoaika.
Mies koitti lohduttaa parhaansa mukaan, vaikka maailma tuntui hetken taas todella epäreilulta paikalta.
Kirosin kaikki huumeäidit ja lapsensaannilla leikkivät suohon..
Mutta tänään olen iloinen kuukautisista. MINÄ! Vihaan menkkoja, mutta tänään ne on hyvä asia.
9 aikoihin alan soittelemaan naikkarin ajanvaraukseen ja tosiaan siihen ultraan pitäis päästä kiertopäivänä 13-14, eli joskus 20-21pvä tätä kuuta.
Maanantaina omalle terveysasemalle verikokeisiin.
Elämä ottaa joskus enemmän kuin se antaa, mutta toivotaan, että nämä kuukautiset olisi jonkun hyvän alku.
Ainakin ne aloittaa tämän hoitorumban kunnolla.
Eilen mieli oli matala illalla, itku lähellä, se pala hiipi kurkkuun kokoaika.
Mies koitti lohduttaa parhaansa mukaan, vaikka maailma tuntui hetken taas todella epäreilulta paikalta.
Kirosin kaikki huumeäidit ja lapsensaannilla leikkivät suohon..
Mutta tänään olen iloinen kuukautisista. MINÄ! Vihaan menkkoja, mutta tänään ne on hyvä asia.
9 aikoihin alan soittelemaan naikkarin ajanvaraukseen ja tosiaan siihen ultraan pitäis päästä kiertopäivänä 13-14, eli joskus 20-21pvä tätä kuuta.
Maanantaina omalle terveysasemalle verikokeisiin.
Elämä ottaa joskus enemmän kuin se antaa, mutta toivotaan, että nämä kuukautiset olisi jonkun hyvän alku.
Ainakin ne aloittaa tämän hoitorumban kunnolla.
Ensimmäinen lapsettomuuspoli käynti
Tänään se oli siis, se eka lapsettomuuspolilla käynti.
Ensin keskustelimme lääkärin kanssa siitä, miksi olimme hakeutuneet hoitoihin, elämäntavoistamme jne.
Siitä sitten mies lähti verikokeisiin ja minulle tehtiin gynekologinen tutkimus sekä otettiin papakoe ja vissiinkin klamydia testi (sukupuolitautitestit kuuluvat ottaa kuulemma hoitoihin hakeutuessa, mutta nyt ne otettiinkin vasta tuolla.)
Sitten ultrattiin tovi, ultrassa näkyi taas merkkejä monirakkulaisista munasarjoista, sekä naamaani ilmestyneet finnit ja alamahalle ilmestyneet pari haituvaa antaisivat viitettä myös siihen suuntaan.
Mutta kuulemma mitään ei voi vielä lyödä lukkoon ja verikokeet kertovat enempi.
Oikeastaan muuta siellä ei tehty, aloitettiin kartoittamaan kuukautiskiertoa ja nyt ootellaankin että ne perkuleen menkat alkais!
Sitten alkaa vasta kunnon action!
Eli ensimmäisenä päivänä kun kuukautiset alkaa, varaan itselleni kierron 13-14 päivälle ajan follikkeliultraan.
Kierron 3-5 päivänä käyn omalla terveysasemalla antamassa veri-ja pissanäytteet, joista otetaan joitain hormooni juttuja ja hiv, diabetes jne testejä.
Miehen spermanäyte pitää myös toimittaa mielellään mahd. pian.
Tuon folikkeliultran jälkeen saan ohjeet, milloin pitää varata aika aukiolotutkimukseen, jossa siis tuonne ruiskutetaan keittosuolaliuosta ja ilmakuplia, joita seurataan ultralla.
Sinne tulee mies mukaan, koska saatan olla kipeä sen jälkeen ja plus silloin käydään jo vähän läpi näitä aikaisempia tutkimuksia.
Sitten kun on se varsinainen "yhteenveto" tutkimuksista, mulle mahdollisesti määrätään ovulaatiota edistävää lääkettä, merkistä jne ei ollut vielä puhetta.
Mutta jäi todella hyvä, ehkä hieman haikea (ymmärrettävää kai..) olo.
Lääkäri ja hoitaja oli todella mukavia ja asiallisia, vaikka olimmekin mieheni kanssa melko ulapalla kaikesta ja jännittyneinä hihittelimme ehkä liikaa? No kun on surua kohdannut niin paljon, on mieluummin iloinen kaikesta.
Mutta voin ainakin yhden käynnin perusteella suositella julkisen puolen hoitoja, itse kuvittelin nettikeskustelu foorumien perusteella julkisen puolen hoidot jotenkin tylyiksi ja lyhyiksi kirjasta lukemisiksi, mutta meille ainakin sattui todella mukava lääkäri-hoitaja pari.
Ja kyllä ne vauvojen kuvat huoneen seinällä sai taas ajattelemaan, joskos mekin joskus saatais lähettää kiitos kortin muodossa kuva meidän pikkuruisesta lääkäri tätin seinälle.. toivotaan <3
Ensin keskustelimme lääkärin kanssa siitä, miksi olimme hakeutuneet hoitoihin, elämäntavoistamme jne.
Siitä sitten mies lähti verikokeisiin ja minulle tehtiin gynekologinen tutkimus sekä otettiin papakoe ja vissiinkin klamydia testi (sukupuolitautitestit kuuluvat ottaa kuulemma hoitoihin hakeutuessa, mutta nyt ne otettiinkin vasta tuolla.)
Sitten ultrattiin tovi, ultrassa näkyi taas merkkejä monirakkulaisista munasarjoista, sekä naamaani ilmestyneet finnit ja alamahalle ilmestyneet pari haituvaa antaisivat viitettä myös siihen suuntaan.
Mutta kuulemma mitään ei voi vielä lyödä lukkoon ja verikokeet kertovat enempi.
Oikeastaan muuta siellä ei tehty, aloitettiin kartoittamaan kuukautiskiertoa ja nyt ootellaankin että ne perkuleen menkat alkais!
Sitten alkaa vasta kunnon action!
Eli ensimmäisenä päivänä kun kuukautiset alkaa, varaan itselleni kierron 13-14 päivälle ajan follikkeliultraan.
Kierron 3-5 päivänä käyn omalla terveysasemalla antamassa veri-ja pissanäytteet, joista otetaan joitain hormooni juttuja ja hiv, diabetes jne testejä.
Miehen spermanäyte pitää myös toimittaa mielellään mahd. pian.
Tuon folikkeliultran jälkeen saan ohjeet, milloin pitää varata aika aukiolotutkimukseen, jossa siis tuonne ruiskutetaan keittosuolaliuosta ja ilmakuplia, joita seurataan ultralla.
Sinne tulee mies mukaan, koska saatan olla kipeä sen jälkeen ja plus silloin käydään jo vähän läpi näitä aikaisempia tutkimuksia.
Sitten kun on se varsinainen "yhteenveto" tutkimuksista, mulle mahdollisesti määrätään ovulaatiota edistävää lääkettä, merkistä jne ei ollut vielä puhetta.
Mutta jäi todella hyvä, ehkä hieman haikea (ymmärrettävää kai..) olo.
Lääkäri ja hoitaja oli todella mukavia ja asiallisia, vaikka olimmekin mieheni kanssa melko ulapalla kaikesta ja jännittyneinä hihittelimme ehkä liikaa? No kun on surua kohdannut niin paljon, on mieluummin iloinen kaikesta.
Mutta voin ainakin yhden käynnin perusteella suositella julkisen puolen hoitoja, itse kuvittelin nettikeskustelu foorumien perusteella julkisen puolen hoidot jotenkin tylyiksi ja lyhyiksi kirjasta lukemisiksi, mutta meille ainakin sattui todella mukava lääkäri-hoitaja pari.
Ja kyllä ne vauvojen kuvat huoneen seinällä sai taas ajattelemaan, joskos mekin joskus saatais lähettää kiitos kortin muodossa kuva meidän pikkuruisesta lääkäri tätin seinälle.. toivotaan <3
tiistai 21. helmikuuta 2012
Tänään tehdään vauva!
Ovulaatio, ovis, oikeehetki, toisille toki juurikin se päinvastainen.
Tänään mulla olis sellanen kalenterin mukaan, mutta eilen tunsin kyllä oireet, joten oiskos ollut kuitenkin eilen.
Mä en oo koskaan jaksanut oikeastaan mennä kalenterin mukaan ehdottelemaan miehelle, mun mielestä sellanen on aikas erotiikantappaja.
Tosin, en sitä kiellä, etteikö miehet nyt jokaisessa tilanteessa kun vaan saa, niin antais, mutta itselle tulis typerä olo mennä kalenterin kanssa sänkyyn, kuumemittari kainalossa ja tyynyt hanurin alla.
Mutta tänään ajattelin ehdotella kuitenkin jotain siihen suuntaan, eiköhän siihen kuitenkin riitä teot, eikä sanat ;)
Tänään mulla olis sellanen kalenterin mukaan, mutta eilen tunsin kyllä oireet, joten oiskos ollut kuitenkin eilen.
Mä en oo koskaan jaksanut oikeastaan mennä kalenterin mukaan ehdottelemaan miehelle, mun mielestä sellanen on aikas erotiikantappaja.
Tosin, en sitä kiellä, etteikö miehet nyt jokaisessa tilanteessa kun vaan saa, niin antais, mutta itselle tulis typerä olo mennä kalenterin kanssa sänkyyn, kuumemittari kainalossa ja tyynyt hanurin alla.
Mutta tänään ajattelin ehdotella kuitenkin jotain siihen suuntaan, eiköhän siihen kuitenkin riitä teot, eikä sanat ;)
maanantai 20. helmikuuta 2012
Ensikuun seitsemäs
Tänään tippui postiluukusta lähete lapsettomuuspolille.
Aika on 7.3. ja nopeaa toimintaa etten sanois!
Tän kuun seitsemäs meillähän oli se aika terveysasemalle ja nyt jo tuli lähete sekä aika!
Olen hämmentynyt!
Jotenkin odotin että se aika olis saatu vasta puolenvuoden päähän.
No mutta parempi tietysti mitä nopeammin! :)
Mulla on ollut ihmeellistä toispuoleista mahankipuilua.. Tai ei se edes ole kipuilua vaan jotain ihme painetta, koko alamaha tuntuu painavalta.
Vois varmaan johtua ovulaatiosta?
Ainakin limaneritys on sellaista luokkaa... Noh :D
Mutta siis, pirteämpänä uusia kujeita kohti! :)
Iloista ja keväistä viikonalkua kaikille :)
Aika on 7.3. ja nopeaa toimintaa etten sanois!
Tän kuun seitsemäs meillähän oli se aika terveysasemalle ja nyt jo tuli lähete sekä aika!
Olen hämmentynyt!
Jotenkin odotin että se aika olis saatu vasta puolenvuoden päähän.
No mutta parempi tietysti mitä nopeammin! :)
Mulla on ollut ihmeellistä toispuoleista mahankipuilua.. Tai ei se edes ole kipuilua vaan jotain ihme painetta, koko alamaha tuntuu painavalta.
Vois varmaan johtua ovulaatiosta?
Ainakin limaneritys on sellaista luokkaa... Noh :D
Mutta siis, pirteämpänä uusia kujeita kohti! :)
Iloista ja keväistä viikonalkua kaikille :)
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Lääkärillä
Eilen oli ensimmäinen lääkärikäynti terveyskeskuksessamme.
Jännitin käyntiä (ihan turhaa..) etukäteen aikapaljonkin, mutta käynti oli melko lyhyt,
minulle tehtiin pikainen gyne tarkastus ja lääkäri pääasiassa kyseli kuukautisistani ja seksielämästä, siitä kauan vauva on ollut tervetullut, mitä ehkäisyä olen ennen vauvahaaveita käyttänyt.
Peruskauraa siis.
Tänään kävin labrassa, jossa otettiin jotain kilpirauhas(arvoja kenties?)juttuja ja hormooniarvot jne.
Jos niistä ei löydy mitään poikkeavaa, laittaa lääkäri lähetteen eteenpäin lapsettomuuspolille.
Olen jotenkin todella surullinen.
Eilinen lääkärikäynti ja maanantain Hiljaa Toivotut- dokkari nosti tunteet pintaan, jotenkin elämä hetkittäin tuntuu hyvin epäreilulta.
Mutta kaikelle on kai tarkoitus?
Nyt voisin googlettaa hieman vyöhyketerapiasta, olen tällä hetkellä hyvin valmis koittamaan kaikkea.. Taas.
Jännitin käyntiä (ihan turhaa..) etukäteen aikapaljonkin, mutta käynti oli melko lyhyt,
minulle tehtiin pikainen gyne tarkastus ja lääkäri pääasiassa kyseli kuukautisistani ja seksielämästä, siitä kauan vauva on ollut tervetullut, mitä ehkäisyä olen ennen vauvahaaveita käyttänyt.
Peruskauraa siis.
Tänään kävin labrassa, jossa otettiin jotain kilpirauhas(arvoja kenties?)juttuja ja hormooniarvot jne.
Jos niistä ei löydy mitään poikkeavaa, laittaa lääkäri lähetteen eteenpäin lapsettomuuspolille.
Olen jotenkin todella surullinen.
Eilinen lääkärikäynti ja maanantain Hiljaa Toivotut- dokkari nosti tunteet pintaan, jotenkin elämä hetkittäin tuntuu hyvin epäreilulta.
Mutta kaikelle on kai tarkoitus?
Nyt voisin googlettaa hieman vyöhyketerapiasta, olen tällä hetkellä hyvin valmis koittamaan kaikkea.. Taas.
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Oksettaa
Huono olo ollut tänään.
Maha aivan sekaisin ja yrjöttää tosi paljon.
Enää ei ole kauaa ensimmäiseen lääkärikäyntiin, se jännittää jonkin verran.
Kuukautiset ovat karkeasti sanottuna noin kuukauden myöhässä.
Testejä en ole tehnyt, turhaan en viitsi niihin taas rahoja tuhlata + saada sitä kauheaa mielipahaa taas.
Muuten elämä on mennyt eteenpäin omaan rauhalliseen tahtiin, enkä ole raskutumista juurikaan miettinyt.
Ollaan miehen kanssa pienesti puhuttu miten vauva OIKEASTI muuttaa elämää, miten eläimemme siihen suhtautuisivat jne.
Mutta siis positiivisin mielin eteenpäin :)
Maha aivan sekaisin ja yrjöttää tosi paljon.
Enää ei ole kauaa ensimmäiseen lääkärikäyntiin, se jännittää jonkin verran.
Kuukautiset ovat karkeasti sanottuna noin kuukauden myöhässä.
Testejä en ole tehnyt, turhaan en viitsi niihin taas rahoja tuhlata + saada sitä kauheaa mielipahaa taas.
Muuten elämä on mennyt eteenpäin omaan rauhalliseen tahtiin, enkä ole raskutumista juurikaan miettinyt.
Ollaan miehen kanssa pienesti puhuttu miten vauva OIKEASTI muuttaa elämää, miten eläimemme siihen suhtautuisivat jne.
Mutta siis positiivisin mielin eteenpäin :)
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Pirkkaniksit raskauteen
Aloin miettimään, missä vaiheessa tulin niin epätoivoiseksi, että raskauden alkuun saamiseksi olin valmis kokeilemaan kaikenmaailman pirkkaniksit.
Kokeiltiin greippimehut, foolihapot, rautakuurit, jalat seinää vasten jne.
Ja mietin, auttoiko joku noista jutuista kuitenkin, kun elokuussa tulinkin raskaaksi?
Mutta mitä tein silloin väärin, että se meni kesken?
Lääkärit ja tuttavat (siis ne muutamat jotka raskaudesta ja km:stä tietävät) vakuuttelivat, ettei kukaan voi aikaansaada keskenmenoa itse, silloin jos tulee keskenmeno, se on ns. luonnon valinta, vauvassa olisi ollut jotain vialla.
Mutta en tiedä.. Sitä jotenkin vaan on helpompi soimata itseään, että vika olisi ollut esim siinä, että nostelin painavia juttuja, siinä etten syönyt tarpeeksi terveellisesti kuitenkaan..
Aikaisemman postauksen epätoivo on vaihtunut taas tilanteen hyväksymiseen, tosin pienet kyyneleetkin piti taas tirauttaa ilmoille ja miehen piti silitellä päätäni, vakuuttaa, että kyllä se vauva meille joskus tulee vielä.
Mieheni suhtautuu asioihin paljon järkevämmin kuin minä.
Itse syytän itseäni, typerää kohtuani ja paskaa kiertoani, kun miehen mielestä mussa ei ole mitään vikaa.
Olemme joskus myös keskustelleet siitä, mitä jos vauvaa ei koskaan tulekkaan.
Pelkäsin, etten kelpaakkaan miehelleni, jos en voi hänelle lasta saada.
Mutta asia ei ole näin.
Välillä suutun miehelleni kaikesta turhasta, mutta Rakastan häntä enemmän kuin omaa elämääni ja olen maailman onnekkain nainen, että olen löytänyt rinnalleni tuollaisen kultakimpaleen <3
Kokeiltiin greippimehut, foolihapot, rautakuurit, jalat seinää vasten jne.
Ja mietin, auttoiko joku noista jutuista kuitenkin, kun elokuussa tulinkin raskaaksi?
Mutta mitä tein silloin väärin, että se meni kesken?
Lääkärit ja tuttavat (siis ne muutamat jotka raskaudesta ja km:stä tietävät) vakuuttelivat, ettei kukaan voi aikaansaada keskenmenoa itse, silloin jos tulee keskenmeno, se on ns. luonnon valinta, vauvassa olisi ollut jotain vialla.
Mutta en tiedä.. Sitä jotenkin vaan on helpompi soimata itseään, että vika olisi ollut esim siinä, että nostelin painavia juttuja, siinä etten syönyt tarpeeksi terveellisesti kuitenkaan..
Aikaisemman postauksen epätoivo on vaihtunut taas tilanteen hyväksymiseen, tosin pienet kyyneleetkin piti taas tirauttaa ilmoille ja miehen piti silitellä päätäni, vakuuttaa, että kyllä se vauva meille joskus tulee vielä.
Mieheni suhtautuu asioihin paljon järkevämmin kuin minä.
Itse syytän itseäni, typerää kohtuani ja paskaa kiertoani, kun miehen mielestä mussa ei ole mitään vikaa.
Olemme joskus myös keskustelleet siitä, mitä jos vauvaa ei koskaan tulekkaan.
Pelkäsin, etten kelpaakkaan miehelleni, jos en voi hänelle lasta saada.
Mutta asia ei ole näin.
Välillä suutun miehelleni kaikesta turhasta, mutta Rakastan häntä enemmän kuin omaa elämääni ja olen maailman onnekkain nainen, että olen löytänyt rinnalleni tuollaisen kultakimpaleen <3
Turhautunut
Oon niin turhautunut, ei huvittaisi mikään.
Vois ne perkeleen menkatkin sitten tulla kun niitä tässä nyt odotellaan.
Varmasti ne tulevat juuri silloin kun ei kuuluisi, esim. niinkin myöhään, että on jo se lääkärin aika..
Jotenkin ärsyttää kun oma keho ei toimi yhtään niinkun sen kuuluisi.
Miksi tän pitää olla näin vaikeaa?
Vois ne perkeleen menkatkin sitten tulla kun niitä tässä nyt odotellaan.
Varmasti ne tulevat juuri silloin kun ei kuuluisi, esim. niinkin myöhään, että on jo se lääkärin aika..
Jotenkin ärsyttää kun oma keho ei toimi yhtään niinkun sen kuuluisi.
Miksi tän pitää olla näin vaikeaa?
lauantai 14. tammikuuta 2012
Negative.
Oli pakko tehdä raskaustesti eilen illalla.
Puhdas negatiivinen, eipä tuo yllättänyt.. TAASKAAN.
Noh, teinpä sitten aamupissastakin.
Tuokin ylläripylläri negatiivinen.
Jaa miksi kiusaan itseäni jälleen?
En tiedä..
Eilisen ikeassa käynnin jälkeen oli jotenkin maaginen olo, katseltiin miehen kanssa vauvatavaroita ja tunnelma oli lämmin, menkat sopivasti noin viikon-kaks myöhässä.
Ajattelin, että toi olis täydellinen hetki olla raskaana, peruuttaa se ensimmäinen käynti lääkäriin iloisten uutisten merkeissä ja olla siinä pumpuliunessa.
Täytyy myöntää, että taas hieman itketti testaamisen jälkeen ja kirosin itseäni, miksimiksimiksimiksi?!?!
Aina on mielessä, että miksi tää on niin helvetin vaikeaa, mistä meitä rangaistaan?
Ja toisena mielessä, miksei ne saatanan kuukautiset osaa tulla ajallaan?
Miksi kierto lähentelee taas 40 päivää? Missä kuukautiskivut, missä kaikki siihen viittaavat oireet, minne ne katosi?
Tämä päivä on mennyt telkkarin edessä istuessa, katsellen katkerana musateeveen teen momia.
Miksi nuokin mokomat saavat lapsia, kun niistä osaa edes huolta pitää?
Sitten jo hävetti katketuus kateuskiukkuiluni.
Mies jaksaa uskoa, että kyllä se vauva tulee sieltä, kyllä se lääkärissä käynti auttaa..
Itse maalailen piruja seinille ja odotan pitkää, piinallista helvettiä koko lääkärireissusta, joka ei auta, jossa ei osata auttaa.
Toivon että olen vain väsynyt tähän kaikkeen, eikä mikään pidä paikaansa mitä mietin asiasta.
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Jomotusta
Paha enteisesti taas muilii munuaisissa ja painontunne valtaa alamasun..
Tulisi sitten ne menkat heti!!
Vihaan aina sitä kun ensin kestää parisen päivää kun tuntuu siltä, ehkä ne alkaa, kuljet side haaruksissa..
Sitten kun se alkaa, menee monta päivää side haaruksissa..
Ja kun alkaa näyttää siltä, että ne loppuisivat, et silti uskalla vielä päivään olla ilman suojausta, jos ne sattuisivatkin jatkumaan.
Vihaan kuukautisia.
Toisaalta haluaisin että ne tulisi 28 päivän kierrolla, koska kierto on venähtänyt näköjään 35 päivän pituiseksi.
Nyr siis ollaan kp 36/35..
Tänään tuli elloksen postimyyntiluettelo..
Erehdyin taas ihastelemaan vauvojen vaatteita.
Mielessäni hiljaa mietin taas, kuinka "meidän poika vois pukea tuollaista ja tuollaista, toisaalta jos tulisi tyttö, sille olisi tuollainen mekko aivan ihana"..
Turhuus haaveilua siis TAAS.
Tervehdys!
Hei vaan "kaikille"!
Halusin pistää blogin pystyyn, jossa voisin käsitellä lapsettomuuttamme, hoitoihin menoa jne.
Toivon, että joskus voisin vielä jättää tämän blogin taakseni sitten, aloittaa vaikkapa vauvabloggailun.
Mutta nyt on pakko valitettavasti aloittaa vaikeimman kautta, vaikka yritys on ollut kova, päästä sinne vauvabloggailun puolelle.
Voisin vaikka aluksi kertoa hieman itsestäni.
Olen 21-vuotias tyttönainenmuija, asun pääkaupunkiseudulla yhdessä aviomieheni ja lemmikkiemme kanssa, joita meiltä löytyykin huimat kolme.
Annoimme lapselle luvan tulla melkein heti kun aloimme seurustelemaan, jätin e-pillerit pois ja en ottanut asiasta sen kummemmin stressiä.
Kului kuukausia ja takaraivossa alkoikin jyskyttää, miksi se ei ole jo tullut, missä ne kaksi viivaa raskaustestissä viipyvät?
Ostimme ovulaatiotestejä, välillä kävin lääkärissä epäsäännöllisten kuukautisten takia, toisinaan annoin vaan asian olla, mutta silti itkua tihrustin kun kuukautiset jälleen alkoivat.
Viime syksynä tulin vihdoin raskaaksi.
Sitä ilonkyynelten määrää ja jännitystä!
Valitettavasti se raskaus päättyi kun olin 7 viikolla raskaana.
Ensin alkoi pieni tuhruvuoto, kyselin ja googletin.
"Se on ihan normaalia!"
Seuraavana päivänä jouduttiinkin käymään sitten sairaalassa.
Siellä minut ultrattiin ja todettiin, että raskaus on mennyt kesken.
Olo oli äärinmäisen väsynyt ja turhautunut.
Ultrassa lääkärit olivat havaitsevinaan hieman munasarjojen monirakkulaisuutta, mutta eivät olleet varmoja, johtuiko se vain raskauden aiheuttamista muutoksista.
Tuo siis tarkoittaa sitä, etten ovuloi kuin tosi harvoin, näin asian lääkäri esitti.
Nyt on aikaa kulunut keskenmenosta noin puolisen vuotta, yritys aloitettiin heti tyhjennysvuodon jälkeen, mutta ei ole vieläkään tärpännyt.
Maanantaina varasin terveyskeskukseen ajan lääkärille, sanoin haluavani tietää, minne pitää varata aika, että pääsisimme lapsettomuustutkimuksiin/hoitoihin.
Onneksi ta-vaihteessa oli mukava hoitaja, joka osasi neuvoa hyvin ja varasikin heti ensimmäisen vapaan ajan lääkärille.
Aika on ensikuun 7. päivä, eli ei ole kauaa siihen onneksi!
Nyt odottelen jälleen menkkoja, ne ovat jälleen myöhässä, mutta raskaustesti sanoi taas, että "turha kuvitellakkaan", joten odottelen niitä kuukautisia ihan rauhassa.
Olen oppinut suojelemaan itseäni kaikkien pettymysten jälkeen.
En edes odota näkeväni raskaustestissä kahta viivaa, plussaa tai tekstiä "Raskaana".
Mutta silti teen aina nöyrästi sen testin ja totean "just aha" sitä katsoessani ja heitän sen roskiin.
Kyyneleitä ei enää valu, kaipa kyynelkanavat on rappeutuneet kaikista niistä testeistä joita turhaan olen tehnyt, en tiedä...
Mutta tälläistä siis täällä ja koitan päivitellä mahdollisimman usein, aina kun on jotain asiaan liittyvää, miksei liittymätöntäkin.
Tsau!
Halusin pistää blogin pystyyn, jossa voisin käsitellä lapsettomuuttamme, hoitoihin menoa jne.
Toivon, että joskus voisin vielä jättää tämän blogin taakseni sitten, aloittaa vaikkapa vauvabloggailun.
Mutta nyt on pakko valitettavasti aloittaa vaikeimman kautta, vaikka yritys on ollut kova, päästä sinne vauvabloggailun puolelle.
Voisin vaikka aluksi kertoa hieman itsestäni.
Olen 21-vuotias tyttönainenmuija, asun pääkaupunkiseudulla yhdessä aviomieheni ja lemmikkiemme kanssa, joita meiltä löytyykin huimat kolme.
Annoimme lapselle luvan tulla melkein heti kun aloimme seurustelemaan, jätin e-pillerit pois ja en ottanut asiasta sen kummemmin stressiä.
Kului kuukausia ja takaraivossa alkoikin jyskyttää, miksi se ei ole jo tullut, missä ne kaksi viivaa raskaustestissä viipyvät?
Ostimme ovulaatiotestejä, välillä kävin lääkärissä epäsäännöllisten kuukautisten takia, toisinaan annoin vaan asian olla, mutta silti itkua tihrustin kun kuukautiset jälleen alkoivat.
Viime syksynä tulin vihdoin raskaaksi.
Sitä ilonkyynelten määrää ja jännitystä!
Valitettavasti se raskaus päättyi kun olin 7 viikolla raskaana.
Ensin alkoi pieni tuhruvuoto, kyselin ja googletin.
"Se on ihan normaalia!"
Seuraavana päivänä jouduttiinkin käymään sitten sairaalassa.
Siellä minut ultrattiin ja todettiin, että raskaus on mennyt kesken.
Olo oli äärinmäisen väsynyt ja turhautunut.
Ultrassa lääkärit olivat havaitsevinaan hieman munasarjojen monirakkulaisuutta, mutta eivät olleet varmoja, johtuiko se vain raskauden aiheuttamista muutoksista.
Tuo siis tarkoittaa sitä, etten ovuloi kuin tosi harvoin, näin asian lääkäri esitti.
Nyt on aikaa kulunut keskenmenosta noin puolisen vuotta, yritys aloitettiin heti tyhjennysvuodon jälkeen, mutta ei ole vieläkään tärpännyt.
Maanantaina varasin terveyskeskukseen ajan lääkärille, sanoin haluavani tietää, minne pitää varata aika, että pääsisimme lapsettomuustutkimuksiin/hoitoihin.
Onneksi ta-vaihteessa oli mukava hoitaja, joka osasi neuvoa hyvin ja varasikin heti ensimmäisen vapaan ajan lääkärille.
Aika on ensikuun 7. päivä, eli ei ole kauaa siihen onneksi!
Nyt odottelen jälleen menkkoja, ne ovat jälleen myöhässä, mutta raskaustesti sanoi taas, että "turha kuvitellakkaan", joten odottelen niitä kuukautisia ihan rauhassa.
Olen oppinut suojelemaan itseäni kaikkien pettymysten jälkeen.
En edes odota näkeväni raskaustestissä kahta viivaa, plussaa tai tekstiä "Raskaana".
Mutta silti teen aina nöyrästi sen testin ja totean "just aha" sitä katsoessani ja heitän sen roskiin.
Kyyneleitä ei enää valu, kaipa kyynelkanavat on rappeutuneet kaikista niistä testeistä joita turhaan olen tehnyt, en tiedä...
Mutta tälläistä siis täällä ja koitan päivitellä mahdollisimman usein, aina kun on jotain asiaan liittyvää, miksei liittymätöntäkin.
Tsau!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)