Aika siihen follikkeli (musta tuntuu, että pitäis luntata tota nimeä kokoaika, mutta etteköhän te tajua :)) ultraan tosiaan on nyt sitten 20.03. kello 9.00 aamulla.
Ja maanantaina meen omalle terveysasemalle ottamaan ne verikokeet jne.
Oon kauheen väsynyt ja mökömökö - päällä.
Ei tekis mieli syödä, ei olla eikä mitään.
Kaipa se tästä iloks joskus muuttuu?
Joskus tuntuu, että aika menee liian nopeasti, vuodet kuluu liian kovaa vauhtia, mutta tässä vauva asiassa kaikki on niin hidasta.
Mun syli on tyhjä, vaikka se olis ollut valmis meidän vauvalle jo kaksi vuotta.
Ens kuun viimenen päivä mulla olisi ollut laskettuaika.. Ehkä osittain siitäkin johtuu tää alakuloisuus?
Ei ota selvää..
Maailma tuntuu epäreilulta taas tänään.
Mutta onneks mulla on miehen kainalo mihin käpertyä katsomaan telkkaria ja olla miettimättä liikoja, ees hetken ajan.
Mä en ees tiedä, mitä tekisin, jos mies ei olisi 100% tukemassa mua tässä asiassa, varmaan sekoaisin (lopullisesti ;))?
Ja hienoa, että se ottaa asiat niin hyvin.
Vaikka aina joskus pelkään, että se hylkää mut, koska mun kroppa on niin sekasin, mutta se aina jaksaa vakuuttaa, että vaikka sitä vauvaa ei koskaan tulis, me ollaan aina yhdessä <3
Se lohduttaa tosi paljon :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti